Hyvästi 2020!

Vihdoin!

Huomenna on aika hyvästellä vuosi 2020. Olen siihen enemmän kuin valmis. Tämä vuosi on ollut varmasti jokaiselle rankka, enkä itsekään ole poikkeus siihen. Päätän vuoden ilmeisesti karanteenissa, sillä tänään minua odottaa koronatesti. Keuhkot on kipeät, yskittää, lämpöä on ja jokaista lihasta särkee. Ei sinänsä mikään yllätys, että vuosi päättyy näin.

Tänä vuonna tapahtui paljon. Parisuhteeni kävi vuoristoradan sekä alempana kuin koskaan, sain töitä mutta lähdin sieltä kahdessa kuukaudessa, "tätini" kuoli syöpään pitkän taistelun jälkeen, minulle rakas tätini koira sairastui syöpään, Unkarin matka peruuntui, pelkäsin että joudun hyvästelemään kissani, aloin käymään psykoterapiassa, lihoin niin paljon että ahdistuin, löysin suuntaa omille uskomuksilleni, tuin ystäviä sekä kumppaniani kun sattumalta valtaosan isovanhempia on alkanut kuolemaan tänä vuonna, aloin parantua masennuksesta ja olen pelännyt menettäväni vanhempani koronalle. 

On tapahtunut niin paljon pahaa, mutta myös niin paljon hyvää. En olisi uskonut että selviäisin ikinä sellaisesta onkalosta mihin parisuhde putosi, mutta suhde voi nyt paremmin kuin koskaan. En ikinä ajatellut että voisin kokea olevani aidosti onnellinen, mutta masennus on alkanut siirtyä ja voin paremmin. Ongelmia on yhä useita, mutta se on iso askel minulle. 

Yhä on nämä kaksi päivää aikaa tapahtua jotain vielä kamalampaa, joten pysyn varautuneena. Mutta kaikenkaikkiaan toivon, että 2021 tulee olemaan parempi vuosi. Tuskin, mutta toivotaan!

Hyvää loppuvuotta kaikille! Ja somet ristiin, että 2021 tulee olemaan upea. Tai ei ainakaan yhtä kamala.

10 faktaa minusta

Moikka taas!

Ajattelin, että nyt kun alan saamaan kunnolla innostusta kirjoittamaan tätä blogia, kertoisin lisää itsestäni! Hetken ehdin mietiskellä että mikä olisi paras vaihtoehto kertoa itsestäni lisää lukijoille. Totesin, että simppelit faktat varmastikin toimii! Erityisesti vähän erilaiset faktat. Joten tässä 10 faktaa minusta! Toivottavasti koet tuntevasi minut hieman paremmin tämän jälkeen. 

Fakta 1. Tämän hetkinen lempisarjani on Phineas ja Ferb. 

Tutustuin sarjaan uudelleen Disney+ palvelussa ja sen huumori kolhataa muhun täydellisesti! Lastenohjelmahan tuo on, mutta selkeästi aikaansa edellä tässä meemikulttuurissa. Tai sitten meemikulttuuri muotoutui tuon sarjan kautta. Kuka tietää.

Fakta 2. Kärsin matkapahoinvoinnista kun pelaan videopelejä. 

Autossa tai bussissa ollessa matkapahoinvointi on mulle jo ihan normaali juttu, mutta pari vuotta sitten huomasin Batman Arkham Asylumia pelaillessa, että se aiheuttaa samanlaisen reaktion! Näistä vielä pahempia ovat Uncharted -pelit ja The Last of Us. Tätä ilmeisesti kutsutaan nimellä 'motion sickness' ja se oletettavasti johtuu siitä, että aivot rekisteröi tietynlaiset pelit liikkumisena, joka aiheuttaa matkapahoinvointia vastaavan reaktion. Joskus tätä ei minulle tapahdu, mutta kun syksyllä pelasin 15 minuuttia Arkham Knightia, olin kaksi tuntia sängyn pohjalla ja yritin olla oksentamatta. Ei kiva.

Fakta 3. Olen ammatiltani tarjoilija. 

Ei mikään kovin kiinnostava fakta mutta ajattelin sisällyttää sen tähän kuitenkin. Valmistuin tarjoilijaksi Gradiasta huhtikuussa 2018. Vähän tuntuu jälkikäteen typerältä, että kävin 2.5 vuotta koulua, jotta saisin töitä alalta johon pääsee helposti ilman koulutusta. Ainakin aloituspalkka on useimmiten isompi!

Fakta 4. Olen kuumeessa valtaosan vuodesta. 

Tätä ei oikeastaan ole tutkittu sen enempää. Mutta nyt esimerkiksi vuonna 2020, olen ollut joka kuukausi kuumeessa tai pienessä lämmössä ainakin 2 viikkoa yhteensä. Ei se minua hidasta enää varsinaisesti, mutta korona-aikana kyllä rasittaa, kun täytyy kokoajan olla kotona. Minun isällä ja isosiskolla on samaa oireilua. En tiedä onko siskolla enää niin paljoa, mutta joka kerta kun vierailen vanhemmilla, iskä on kipeä. 

Fakta 5. Minulla on ADD. 

Tiivistettynä en pysty keskittymään yhtään mihinkään ja aivot käy kokoajan ylikierroksilla. Koulussa esimerkiksi fysiikka ja kemia olivat vitosia, kun taas lääkkeet saatuani ammattikoulussa sain molemmista kiitettävät. Ymmärsin myös matikkaa varmaan ensimmäistä kertaa ikinä. ADD vaikeuttaa myös ahdistuneisuutta, koska yliajattelen asioita helpommin kun ajatukset pomppivat jatkuvasti ympäriinsä. Teen myös tämän vuoksi useimmiten miljoonaa asiaa yhtäaikaa.

Fakta 6. Olen biseksuaali. 

Tai ainakin tällähetkellä mennään tällä. En ole seurustellut elämäni aikana naisen kanssa kuin kerran. Muut kumppanit ovat olleet miespuolisia. Tälläkin hetkellä minulla on maailman paras poikaystävä. Mutta onhan se harmi kun stressitissejä ei ole kuin omat. 😂

Fakta 7. Osaan joskus kontrolloida uniani. 

Tätä tapahtui toki enemmän pienenä lapsena, mutta joskus pystyn päättää unessa tasan tarkkaan mitä teen, sanon tai mitä tapahtuu. Hyvä esimerkki tästä löytyy lapsuudesta. Näin toistuvasti unta, että isovanhempien taloon tuli murtovarkaita ja heidät köytettiin eteiseen. Sitten heidät ammuttiin, vaikka rukoilin etteivät tekisi niin. Uni toistui niin monesti, että jossain vaiheessa huomasin pystyväni puhua varkaat ympäri ja päästämään isovanhemmat vapaaksi. Sen jälkeen hallitsin jatkuvasti tapahtumia unissani. Erityisesti muutkin toistuvat painajaiset muuttuivat normaaleiksi uniksi ja lopulta katosivat kokonaan, kun peruin pahat tapahtumat niistä.

Fakta 8. Syön useimmiten pizzani tupla-ananaksella. 

Sori, mutta ananas kuuluu pizzaan.

Fakta 9. Tämän hetkinen lempipelini on The Last of Us Part II. 

Siis en pidä siitä tarinasta ja laskenkin sen fanfictioniksi, mutta se gameplay ja visuaalisuus. Aivan helvetin hyvää. Lempipuuhaa on avata pleikkari, pelata taistelukohtaukset aina vain uudestaan erilaisilla taktiikoilla ja aseilla.

Fakta 10. Näen enneunia ja tiedän kun jotain pahaa tapahtuu. 

Tämä on ihan kiva "lahja". Tykkään kun elämässä on jännittävää sisältöä. Sen takia on kiva saada ns. deja vu -kokemuksia unien takia. Viimeksi halloweenia viettäessä kaverini sanoi jonkun tarkan lauseen ja katsoin sillä hetkellä heiluvaa puuta. Sitten käänsin pääni ja tuolloin iski se tunne. Tämä on nähty ennenkin. Samantien muistin nähneeni juuri tismalleen tämän tapahtuman unessa n.3kk aiemmin. Enkä ollut ikinä edes käynyt siinä asunnossa.

Mutta se on myös kirous. On ihan ok varautua pahimpaan mutta on kauheaa tietää että jotain käy. Viimesyksynä olin käymässä "tädilläni" eli vanhempien ystävällä, joka oli ollut minulle Hellu-täti vauvasta asti. Tiesin, että hänellä on syöpä. Monta vuotta oli jo ollut, joten lähtö oli odotettavissa pian. Kuitenkin tilanne oli silloin vielä ihan ok. Ovesta lähtiessä poikaystäväni kanssa, hän toivotti tervetulleeksi uudestaan ja sanoi sanat "nähdään toivottavasti pian". Poikaystävänikin sanoi, että tullaan uudestaan pian käymään ja sitten nähdään. Mutta minä en ajatellut näin. Kykenin vain sanomaan "moikka, olet rakas!" kun muut suunnittelivat uudelleen näkemistä. Minä vain koin, että ei tulla enää näkemään. Sitten tuli korona, kevät ja Hellu-täti kuoli syöpään. Silloinkin edellisenä iltana tiesin, että hän ei enää seuraavana päivänä hengitä. 

Kirous, mutta lahja. Näitä tarinoita on paljon ja varmaan kerronkin niitä lisää erillisessä postauksessa!

Toivottavasti tästä oli jotain hyötyä teille minun tuntemisessani. Itse koen olon helpottuneeksi kun sai taas purkaa näitä juttuja ja tunnen oloni avoimemmaksi! Tutustutaan pian toivottavasti lisää.

- Paula

Hyvää joulua! 🎅

Moi taas ja hyvää joulua!

Tää joulu on eka joulu aikoihin kun oikeesti vietetään joulua jouluaattona. Normaalisti vietetään päivää ennen, koska sisko on poikaystävänsä perheen luona aaton ja tahdotaan kuitenkin olla kaikki yhdessä. Tänä vuonna kuitenkin siskon poikaystävä on töissä.

Päivä ei alkanut perinteisesti, koska päivä vaihtui aatoksi matkalla kotiin eläinlääkäristä. Jätettiin Mausu illalla päivystykseen ja tiputukseen, kun kissaherralla on vanhuuden ja lihavuuden mukana tullut haimatulehdus joka levinnyt luultavasti maksaan. Eli kivuissa oli eikä enää suostunut syömään. Oli siellä yön yli ja olin varma ettei tule takasin kotiin enää. Tuli kuitenkin jouluaatoksi meidän luo ja on hieman suostunut syömään. Lääkkeet on vaikea saada alas, mutta kova on yritys. Toivotaan että nyt alkaa syömään normaalisti ja kivut helpottaa. Pelkään kuitenkin pahinta. Vanhushan se jo on, joten ei sinänsä tulisi yllätyksenä jos tämä olisi Mausun viimeinen joulu. Mutta tätä elämä on.

Mausu on siis minun kissani, mutta asuu vanhemmillani. Ei sitä voi erottaa sen kaverikisusta tai minun iskästä. Sellainen trio jota ei voi erottaa. Toivon vaan parasta ja että mun pieni pullukka paranee.

Mutta sitten muita asioita!

Koko yönhän minä stressasin tuota kissaa ja oli puhelimessa äänet siltä varulta että tilanne muuttuu kriittiseksi. Jokaiseen ilmoituksen ääneen heräsin. Ennen unen yrittämistä kuitenkin katsoin poikaystävän kanssa Napapiirin Pikajunan, joka on mun vakio joka joulu. Ei ole yhtäkään aattoa jolloin en tuota ihanaa leffaa olisi katsonut!

Aamulla käytiin siskon ja poikaystävän kanssa kävelyllä, syötiin puuroa ja katsottiin joululeffoja. Myös Gleen 2. tuotantokauden joulujakso täytyi perinteisesti katsoa. Lea Michelen ja Cory Monteithin laulama Last Christmas on ehdottomasti mun lemppari! 

Teki tosin rankkaa katsoa Gleetä. Naya Riveran kuolema oli mulle ihan todella rankkaa enkä vieläkään ole hyväksynyt sitä. Lahjoitin kuitenkin hänen kunniaksi tänä vuonna hyväntekeväisyyteen. Se sai läheisemmän olon Nayaan.

Sitten oli päiväsaunan vuoro. Perinteisesti avataan aina yhdet lahjat saunan jälkeen ja minulle paketista löytyi kaverini Maijun ostama kynttilä, suklaata ja vihko johon voin täytellä fiiliksiä ja purkaa ahdistusta. Eli just passeli!

Tämän jälkeen juotiin glögiä, jutusteltiin, hoidettiin Mausua, rapsuteltiin toista kissaa: Mököä ja sitten olikin ruoan aika. Meidän perheen joulupöydästä löytyi kinkkua, laatikoita, perunaa, rosollia ja vaikka mitä muuta! Varmaan parhaimman makuiset ruoat aikoihin. 

Ruoan jälkeen avattiin lahjat. Ja ai että oon onnellinen! Rakastan antaa lahjoja, mutta myönnän olevani todella lapsi mieleltä joulun alla: rakastan saada lahjoja! Niiden availu on lempipuuhaa. Sain tuoksukynttilöitä, Marimekon tyynyliinoja, kuvitettuja Harry Potter kirjoja (ne painaa aivan liikaa. Siis MITEN noi pitää jaksaa kantaa Turkuun?), Marimekon sukat, punainen pooloneule, Marimekon essu, Batmanleffa, Batman animated seriesin KAIKKI JAKSOT (!!!!??!!), rahaa ja lisää kynttilöitä. Myös pienenpieni piparkakkutalo löytyi paketista. Aivan ihana! ❤️

Sitten pelailtiin vanhempien ostamaa huutokauppakeisari -lautapeliä, josta voin myöntää olleeni skeptinen. Se sitten olikin oikeastaan todella hauska peli!

Nyt suunnitelmissa pienen tauon jälkeen on pelailla muita lautapelejä ja nauttia toistemme seurasta. Introverttinä tosin olen aika uupunut, joten saa nähdä miten jaksan loppuillan. Aika kuitenkin olla sosiaalinen, joten: hyvää joulua kaikille ja rauhallisia lomapäiviä!

Menkkaitkuja ja Marimekkoa

Heippa taas!

Tänään teki mieli päivitellä kuulumisia ton edellisen epävakaan flippauksen jäljiltä. Voin hyvin, en muista koko hetkestä tai tekstistä mitään ja oon ihan joulufiiliksissä. Lunta ei täällä Turussa ole, joten se vähän syö sitä fiilistä pois. Mutta hätä ei ole tämän näköinen! Jos ei kipeäksi tulla poikaystävän kanssa, on meillä maanantaina nokka kohti Jyväskylää. Siellä sitten mun vanhemmille joulun viettoon!

Tässä nyt pari päivää oon maannut kivuissa ja epäonnistunut päivä päivän jälkeen herkkulakossa. Se ehkä on turhaa näin joulun alla, mutta kiloja on tullut niin huomattavasti että alkaa jo ahdistaa. Ostin tänään vaikka kuinka paljon vihanneksia ja marjoja naposteltavaksi, mut silti päädyin kotiin keksipaketin kanssa. Helvetin Filipinos.

Kipujen lisäksi tyypillinen itkupotkuraivari sen takia että söin keksejä, on varmasti luvassa. Ja sitten varmaan syön keksejä kun se on ohi. Kuukautiset <3

Joku Marimekko-vaihe iski kun katteli sitä katukuvassa niin kauan. Mulla ei tosin taida olla yhtäkään Marimekon tuotetta uutena! Kaikki on ostettu käytettynä.

Löytyy tasaraitaa ja unikko-kuosin kassia, enkä oo käyttänyt näihin mun Marimekon tuotteisiin kuin maksimissaan joku 80€ yhteensä! Se on mun mielestä aika hyvin, kun yks paita normaalisti maksaa vähintään tuon verran. 

Tää mekko on myös ostettu käytettynä! Zadaa-sovelluksen kautta löysin ja ei maksanut enempää tai vähempää kuin 20€ + postit. Just mun tyyliin sopiva!

Pieni hinku myös myydä mun muumimukit ja ostaa tilalle Marimekkoa. Mut ehkä katon meneekö tää hulluttelu ohitse, koska mun rahoilla ei pahemmin ole varaa. Ehkäpä kuusen alta löytyy jotain Marimekkoa. Sormet ristiin!

Joko oot itse Marimekkoon hurahtanut? 

Epävakaan alaisena

Hei.

Kirjoitan tätä nyt "epävakauden alla". Kutsun niitä rajuimpia mielialan heittelyitä 'epävakaakohtauksiksi' ja juuri nyt, minulla on sellainen päällä. En muista luultavasti mitään tästä tekstistä vartin päästä kun pää selkeytyy, mutta tässä hetkessä koin tärkeäksi päästä kirjoittamaan tänne. Ehkä rauhoittamaan itseni tai esittelemään omaa mielenterveyttä. Lupasinhan kuitenkin näyttää mitä tämä on.

Sisältövaroituksena itsetuhoiset ajatukset. 

Oma epävakaus juurtuu minun epävarmuuteen, hyväksynnän hakuun ja hylätyksi tulemisen pelkoon. Juuri nyt kaikki nuo raksuttaa kovaa päässä ja tuntuu että on raskas hengittää. Kaikki tämä vain siitä, että poikaystävän suunnitelmat ei toteudu, koska äidin pyynnöstä ja omasta ideasta lähtien ollaan poikaystävän kanssa sovittu eristäytyä ensiviikoksi koronan takia, sillä molemmat vanhempani kuuluvat laajalti Covid-19 riskiryhmiin. Poikaystävä joutui perumaan suunnitelmat koska muistutin että ei voida mennä mihinkään ja minulla lähti iso kasa stressiä liikkeelle. Iso kuorma-auto kaatoi mutaa niskaan ja jäin alle. Siellä mutaan hautautuneena kun hengitys on raskasta ja keho ei kykene toimimaan, alkaa päässä liikkua ajatuksia. Ensimmäisenä, että koko homma on täysin minun omaa syytä. Seuraavaksi ajattelen olevani huono tyttöystävä (vaikka sisimmässäni tiedänkin olevani loistava sellainen). Sen jälkeen mietinkin jo kuinka parempi paikka maailma olisi ilman minua ja harkitsen hyppääväni ikkunasta alas kadulle. Näin en häiritsisi enää ketään. Paitsi häiritsisimpäs, koska kuolema kuitenkin satuttaisi läheisiäni ja sekin olisi minun syytä. Joten sitten taas teki mieli ottaa terä käteen, jotta jäljet nähdessä ihmiset työntyisi pois minun luotani eikä tarvitsisi sitten enää miettiä satutanko jotakuta. Realistisesti ajatellen en edes tahdo kuolla tai satuttaa itseäni, mutta tälläisenä hetkenä kun tuntuu, että kaikki väärä maailmassa on minun syytäni ja kohta hylätään kuitenkin, fiilis on aikalailla sellainen että ikkunasta alas hyppääminen Turun viileälle kadulle olisi se parempi vaihtoehto.

Olen kuitenkin oppinut hillitsemään näitä pahimpia purkauksia, joten siihen riski on lähes olemattoman pieni. Kaiken lisäksi nyt olo on kaiken tämän kirjoittamisen jälkeen parempi, enkä koe että olen tehnyt mitään väärää. Tiedän kuitenkin, että olen räjähdysaltis seuraavat pari tuntia ja jos vähänkin pääsen yliajattelemaan tai hermostumaan, alan taas inhota itseäni. Sitten luultavasti heitän tavaroita muutaman (mutta jostain syystä järki pysyy päässä ja heitän vain jotain mikä ei ole arvokasta) ja minua pitää hetki hoivata etten tee itselleni mitään typerää.

Tässä kaikki ajatukset ja tunteet mitä nyt pyörii päässä. Teksti on varmaan sekavaa, mutta niin on myös minun aivotoimintani tällä hetkellä. Kaikki on vähän sumeaa nyt, enkä muista yhtäkään asiaa tämän tekstin alusta. Ehkä luen ne huomenna. Nyt on paha olla, mutta epävakauteni tuntien: kohta on taas hyvä olla. Kaikki tuntuu negatiiviselta. Jos jotain positiivista pitää löytää juuri nyt, niin ulkona sataa lunta.

Nähdään taas n. kuukauden päästä, epävakaus. Tälläisillä aikaväleillä nämä pahimmat kohtaukset tapahtuu. Ennen päivittäin, nyt noin kerran kuussa. Toivotaan parasta ja pelätään pahinta.

Nähdään sinun kanssa tosin nopeammin, arvoisa lukija. Sitten kun tämä on ohi ja voin taas paremmin. 

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Hyvää itsenäisyyspäivää 2020!

Tänään Suomi täyttää 103-vuotta. En tyypillisesti vietä itsenäisyyspäivää, mutta pari vuotta sitten olin isosiskoni vanhemmilla juhlistamassa itsenäistä Suomea. Siinä hieman viiniä vetäneenä kun laulettiin kansallislaulu, liikutuin ja ekaa kertaa ikinä aloin olemaan ylpeä omasta kotimaasta. Sitten aloin seurustelemaan ihmisen kanssa joka on hyvinkin ylpeä omasta suomalaisuudestaan. Poikaystävä on aina itsenäisyyspäivän vietossa ja sitä kautta se jotenkin tarttui itseeni. Tänä vuonna ei taida olla linnanjuhlia katsottavana, joten teen joulutorttuja ja juon glögiä. Mikä sen parempaa?

Eilen oli oikeastaan aika tapahtumarikas päivä. Neuloin tossuja joululahjaksi, katselin Disney+ ja söin paketin keksejä, jonka jälkeen kitisin siitä miten paljon olen lihonut. Ironista, eikö? Kävin kuitenkin poikaystävän kanssa parin tunnin kävelyllä pitkin Turkua, joten kai se vähän korvasi sitä rasvan ja sokerin määrää. Turku on muuten hieno kaupunki, eikä yhtään kaduta että muutin tänne. Mitä enemmän täällä näkee paikkoja, sitä enemmän tähän kaupunkiin rakastuu. Alunperin taisin haluta muuttaa tänne vain silloisen tyttöystävän ja Robin Packalenin takia. Heh. Sitten se kuitenkin jäi. Mutta sitten kävin edeltävänä kesänä katsomassa kavereita täällä ja rakastuin uudelleen. Aurajoki, ruissalo, kaikki niin kaunista ja tuntui kodilta. Kävin katsomassa neljää kämppää ja sain niistä viimeisen. Kuukaudessa muutin omilleen ja yli 300 kilometrin päähän vanhemmista, sekä kaivelevasta menneisyydestä. Se tuntui uudelta alulta. Pääsin irti vaikeasta erosta ja pystyin katkoa välejä ihmisiin, jotka sai minulle vain pahaa oloa. Tottakai myöhemmin selvisi, että tuollaisia toksisia kavereita löytyi myös täältä, mutta nyt alan taas olla selvillä siitä, ketkä oikeasti on säilyttämisen arvoisia ja kuka ei tuhoa omaa mielenterveyttäni. Kaikenkaikkiaan, täällä on nyt hyvä olla. Yksi kaveri muutti tänne tavallaan perässäkin ja asuu nyt 15 minuutin kävelymatkan päässä. Tuntuu hyvältä omalle pääkopalle, että on siellä mihin kokee kuuluvansa ja lähellä sydäntä on enää aitoja ystäviä. Epävakauskin ottaa huomattavasti vähemmän koppia, kun ei ole jatkuvasti toksisuuden ympäröimä.

Nyt siirryn Sims 4:n pariin ja juomaan glögiä.

Miten sinä vietät itsenäisyyspäivää?

Jos vielä et ole päätynyt Phineas & Ferbin pariin, tee palvelus itsellesi ja katso 
tämä sarja nyt läpi. Englanniksi. Ai helvetti että on hyvää huumoria.

Kuka, mitä, missä, täh?

Moikka!

Löysit siis tiesi tänne? Hienoa. Tervetuloa!

Täällä kirjoittaa Paula. 21- vuotias entinen Jyväskyläläinen, sittemmin Turkuun muuttanut nuori. Voisin tähän höpistä kaikkea turhaa itsestäni, mutta haluan sukeltaa suoraan asiaan: epävakaa.

Olin aina herkkä lapsi ja otin itseeni pienistäkin jutuista. Sydän särkyi helposti, lähes olemattomista asioista ja ystävyyssuhteet aaltoili kuin veneet pahimmassa mahdollisessa myrskyssä: hetken hyvä olo kun ollaan pinnalla, mutta sitten iso aalto iskee päin naamaa ja upottaa. Mutta niinhän ystävyyssuhteet menee: välillä hyvin ja välillä todella huonosti. Epävakaa kuitenkin tuo pienen lisämausteen: hetken päästä tajuat että aaltoja ei oikeastaan edes ollut, vaan aurinko paistaa, tajuat kuvitelleesi kaiken ja kaveri katsoo hölmistyneenä vieressä märkänä, kun hetkeksi putosi veteen sinun riehuessa . Ehkä pelkäät olla veneessä koska on mahdollisuus myrskyyn, joten loit ajatuksen katastrofista joka veisi sinut veneestä pois, ilman että sitä oikeasti tapahtuu.

Pelko ja itsevarmuus ajaa epävakaata. Yllä antamalla esimerkillä on helppo kuvailla, miten epävakaa kokee ihmissuhteet: pelottaa että jokin menee kuitenkin pieleen, joten aivot luo ongelmat itse ennenkuin ne ehtivät tapahtua, tunteet myllertää ja hetken päästä huomaa että eihän mitään ongelmaa edes ollut, mutta vahinkoja on voinut silti sattua. Kaveri kastui ja vittuuntui, vaikka se ei ollut tarkoitus ja oikeasti vain pelkäsi menettävänsä ystävänsä myrskyn tullen. 

Menetyksen ja riittämättömyyden pelko on isoja osia epävakautta. Pienetkin eleet, joita läheiset tekee tuntuu pelottavilta ja päässä alkaa pyörimään erilaisia tarinoita: 

Mitä jos se petti mua äsken kauppareissulla? Mitä jos äiti saa sydänkohtauksen kotona nyt, enkä ole siellä? Toi kaveri hengittää eri tavalla kuin 5 minuuttia sitten, joten nyt se vihaa minua.

Epävakauteen kuuluu yleisesti myös järjettömän helposti tapahtuvat tunteen purkaukset. Joskus saattaa tapahtua jotain traumaattista, eikä siihen reagoi mitenkään, mutta kun kumppani yskäisee liian kovaa, kaikki ne tunteet purkautuu, alkaa raivostuttamaan ja sitä on aivan älyttömän vaikea kontrolloida. Tämä johtuu siitä, että lapsena ei oppinut oikeaa mallia kokea tunteita. Ehkä on joutunut piilottamaan tunteita koska vanhemmat löivät muuten, tai ehkä veljellä on ollut diagnosoimaton epävakaa, joten jatkuvat vihanpurkaukset opitaan ja se iskostuu niin syvälle, että siitä on vaikea päästä eroon.

Minulla epävakauteen kuuluu myös impulsiivisuus. Valitettavasti muutamassa tilanteessa tämä on tarkoittanut itsetuhoisuutta, mutta joskus se taas näkyy rahan tuhlauksena tai ahdistuksena jos ei heti saa sitä keksipakettia joka alkoi houkuttamaan.

Siinäpä hyvä tiivistys epävakaudesta ja siitä mitä se tarkoittaa minun kohdalla. Kuitenkin asiat muuttuu jatkuvasti ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, eikä joskus tunnu löytyvän vertaistukea. Sillä ajattelin tämän blogin olevan hyvä idea. Tahdon näyttää että epävakaat voivat elää normaalia elämää ihmissuhteineen päivineen, vaikka joskus onkin vaikeampaa. Tahdon kertoa erilaisista harrastuksista joita minulla on ja jotka muuttuvat mielialojen mukana. Tahdon jokaisen tätä lukevan näkevän, että epävakaa ei tarkoita hulluutta. Sitä voi kontrolloida ja sen kanssa voi oppia elämään. Ja minä olen vasta alkuvaiheessa ja tahdon kaikki lukijat seuraamaan tätä matkaa. Toivon kuitenkin, ettei lukijoita haittaa jos sisällöstä uupuu joskus epävakaus: niin se menee tämän sairauden kanssa. Joskus se odottaa milloin hyökätä ja sekin lomailee.

Tervetuloa seuraamaan mun elämää, muuttuvia harrastuksiani ja joskus sitä tylsääkin sisältöä mitä elämästä löytyy.

- Paula

Syyskuu 2020. Tää oli hyvä päivä.