Kuka, mitä, missä, täh?

Moikka!

Löysit siis tiesi tänne? Hienoa. Tervetuloa!

Täällä kirjoittaa Paula. 21- vuotias entinen Jyväskyläläinen, sittemmin Turkuun muuttanut nuori. Voisin tähän höpistä kaikkea turhaa itsestäni, mutta haluan sukeltaa suoraan asiaan: epävakaa.

Olin aina herkkä lapsi ja otin itseeni pienistäkin jutuista. Sydän särkyi helposti, lähes olemattomista asioista ja ystävyyssuhteet aaltoili kuin veneet pahimmassa mahdollisessa myrskyssä: hetken hyvä olo kun ollaan pinnalla, mutta sitten iso aalto iskee päin naamaa ja upottaa. Mutta niinhän ystävyyssuhteet menee: välillä hyvin ja välillä todella huonosti. Epävakaa kuitenkin tuo pienen lisämausteen: hetken päästä tajuat että aaltoja ei oikeastaan edes ollut, vaan aurinko paistaa, tajuat kuvitelleesi kaiken ja kaveri katsoo hölmistyneenä vieressä märkänä, kun hetkeksi putosi veteen sinun riehuessa . Ehkä pelkäät olla veneessä koska on mahdollisuus myrskyyn, joten loit ajatuksen katastrofista joka veisi sinut veneestä pois, ilman että sitä oikeasti tapahtuu.

Pelko ja itsevarmuus ajaa epävakaata. Yllä antamalla esimerkillä on helppo kuvailla, miten epävakaa kokee ihmissuhteet: pelottaa että jokin menee kuitenkin pieleen, joten aivot luo ongelmat itse ennenkuin ne ehtivät tapahtua, tunteet myllertää ja hetken päästä huomaa että eihän mitään ongelmaa edes ollut, mutta vahinkoja on voinut silti sattua. Kaveri kastui ja vittuuntui, vaikka se ei ollut tarkoitus ja oikeasti vain pelkäsi menettävänsä ystävänsä myrskyn tullen. 

Menetyksen ja riittämättömyyden pelko on isoja osia epävakautta. Pienetkin eleet, joita läheiset tekee tuntuu pelottavilta ja päässä alkaa pyörimään erilaisia tarinoita: 

Mitä jos se petti mua äsken kauppareissulla? Mitä jos äiti saa sydänkohtauksen kotona nyt, enkä ole siellä? Toi kaveri hengittää eri tavalla kuin 5 minuuttia sitten, joten nyt se vihaa minua.

Epävakauteen kuuluu yleisesti myös järjettömän helposti tapahtuvat tunteen purkaukset. Joskus saattaa tapahtua jotain traumaattista, eikä siihen reagoi mitenkään, mutta kun kumppani yskäisee liian kovaa, kaikki ne tunteet purkautuu, alkaa raivostuttamaan ja sitä on aivan älyttömän vaikea kontrolloida. Tämä johtuu siitä, että lapsena ei oppinut oikeaa mallia kokea tunteita. Ehkä on joutunut piilottamaan tunteita koska vanhemmat löivät muuten, tai ehkä veljellä on ollut diagnosoimaton epävakaa, joten jatkuvat vihanpurkaukset opitaan ja se iskostuu niin syvälle, että siitä on vaikea päästä eroon.

Minulla epävakauteen kuuluu myös impulsiivisuus. Valitettavasti muutamassa tilanteessa tämä on tarkoittanut itsetuhoisuutta, mutta joskus se taas näkyy rahan tuhlauksena tai ahdistuksena jos ei heti saa sitä keksipakettia joka alkoi houkuttamaan.

Siinäpä hyvä tiivistys epävakaudesta ja siitä mitä se tarkoittaa minun kohdalla. Kuitenkin asiat muuttuu jatkuvasti ja koskaan ei tiedä mitä tapahtuu, eikä joskus tunnu löytyvän vertaistukea. Sillä ajattelin tämän blogin olevan hyvä idea. Tahdon näyttää että epävakaat voivat elää normaalia elämää ihmissuhteineen päivineen, vaikka joskus onkin vaikeampaa. Tahdon kertoa erilaisista harrastuksista joita minulla on ja jotka muuttuvat mielialojen mukana. Tahdon jokaisen tätä lukevan näkevän, että epävakaa ei tarkoita hulluutta. Sitä voi kontrolloida ja sen kanssa voi oppia elämään. Ja minä olen vasta alkuvaiheessa ja tahdon kaikki lukijat seuraamaan tätä matkaa. Toivon kuitenkin, ettei lukijoita haittaa jos sisällöstä uupuu joskus epävakaus: niin se menee tämän sairauden kanssa. Joskus se odottaa milloin hyökätä ja sekin lomailee.

Tervetuloa seuraamaan mun elämää, muuttuvia harrastuksiani ja joskus sitä tylsääkin sisältöä mitä elämästä löytyy.

- Paula

Syyskuu 2020. Tää oli hyvä päivä.