Huomenna on aika hyvästellä vuosi 2020. Olen siihen enemmän kuin valmis. Tämä vuosi on ollut varmasti jokaiselle rankka, enkä itsekään ole poikkeus siihen. Päätän vuoden ilmeisesti karanteenissa, sillä tänään minua odottaa koronatesti. Keuhkot on kipeät, yskittää, lämpöä on ja jokaista lihasta särkee. Ei sinänsä mikään yllätys, että vuosi päättyy näin.
Tänä vuonna tapahtui paljon. Parisuhteeni kävi vuoristoradan sekä alempana kuin koskaan, sain töitä mutta lähdin sieltä kahdessa kuukaudessa, "tätini" kuoli syöpään pitkän taistelun jälkeen, minulle rakas tätini koira sairastui syöpään, Unkarin matka peruuntui, pelkäsin että joudun hyvästelemään kissani, aloin käymään psykoterapiassa, lihoin niin paljon että ahdistuin, löysin suuntaa omille uskomuksilleni, tuin ystäviä sekä kumppaniani kun sattumalta valtaosan isovanhempia on alkanut kuolemaan tänä vuonna, aloin parantua masennuksesta ja olen pelännyt menettäväni vanhempani koronalle.
On tapahtunut niin paljon pahaa, mutta myös niin paljon hyvää. En olisi uskonut että selviäisin ikinä sellaisesta onkalosta mihin parisuhde putosi, mutta suhde voi nyt paremmin kuin koskaan. En ikinä ajatellut että voisin kokea olevani aidosti onnellinen, mutta masennus on alkanut siirtyä ja voin paremmin. Ongelmia on yhä useita, mutta se on iso askel minulle.
Yhä on nämä kaksi päivää aikaa tapahtua jotain vielä kamalampaa, joten pysyn varautuneena. Mutta kaikenkaikkiaan toivon, että 2021 tulee olemaan parempi vuosi. Tuskin, mutta toivotaan!
Hyvää loppuvuotta kaikille! Ja somet ristiin, että 2021 tulee olemaan upea. Tai ei ainakaan yhtä kamala.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti